Päästiin käymään Camburi-biitsillä pari viikonloppua sitten. Reissu oli tosi mukava ja opetti meille paljon Brasilian luonnosta ja ympäristöstä. Menimme Roberton autolla, hän treenaa myös Demianin salilla. Ajoimme Pohjoisrannikkoa pitkin kohti Rio De Janeiroa noin kaksi tuntia ja olimme perillä. Matka kulki kaupungin läpi motaria pitkin ja ohitimme yhden tullin. Pian tullin jälkeen, maisemat alkoivat vaihtua viidakokkomaiseksi.
Maantie Rion suuntaan kulki pienien vuorien välistä. Välillä tie kulki maasiltoja pitkin, sillä korkeuserot olivat niin suuria, ettei autolla olisi päässyt niin jyrkkää mäkeä ylös. Lisäksi ajoimme ainakin kolmen, noin 1-3 kilometriä pitkän tunnelin läpi. Tunnelien suut olivat vuorten kyljissä kiinni, ja ne näyttivät esihistoriallisilta, siltä aluskasvillisuus rehotti ja korroosio oli värjännyt rakenteet vanhan näköiseksi. Matka oli kuin toiseen maailmaan, maisemat näyttivät niin epätodellisilta. Luonnon ja kasvien valtaamia, ihmisen muovaamia rakennelmia sumuisten vuorien ja viidakon keskellä.
Korkeusvaihtelut vähentyivät kun lähestyimme rantaa. Kävimme syömässä paikallisessa meriruokaravintolassa. Kun nousimme autosta, huomasimme heti kuinka ilmanlaatu oli erilainen. Ilma oli todella, todella raskas ja lämpimän märkä. Ihan kun olisi siirtynyt sisältä autosta suoraan kasvihuoneeseen. Alla kuvissa ravintola edestä ja näkymä terassilta. Roberto oli paikan kanta-asiakas ja pian tarjoilija toi pöydän täyteen ruokaa. Taas kerran täytyy kehua paikallista ruokaa. Ruokalajit erottuivat toisistaan kivasti ja vedettiin ittemme taas kerran ähkyyn.
Äyriäisiä ja muita mereneläviä
Tää oli jotain hyvää kalaa
Kalaliemestä tehty kastike
Tää tais olla mun lautanen
Koko päiväksi oli luvattu pilvistä säätä ja sadetta. Kuinka ollakkaan, aurinko alkoi paistaa pilvien lomasta kun pääsimme perille rannalle. Kävelimme rannan päästä päähän, ja kävimme eräällä "saarella" johon pääsi rintaa myöten kahlaamalla. Selvisi, että nousuveden aikaan salmi on saari ja laskuveden aikaan se on osa rantaa. Lopuksi kävimme uimassa ja katseltiin kun surffaajat ratsastivat aalloilla. Hieno päivä.
Artulla oli taas vaihteeksi voittaja-olo
Brasilian valkosin mies
Kävelimme rantaviivaa pitkin rannan toiseen päähän asti. Rannalla oli vain vähän porukkaa, koska säätiedot olivat ennustaneet pilvistä. Rannalla näkyi silti muitakin, pääosin surffaajia jotka kehuivat päivän aaltoja vuoden parhaiksi.
Tarkkasilmäiset voi bongata surffaajia odottamassa aaltoja.
Oli helppo hymyillä
Lisää kuvaa salmelta.
Pelkäsin käärmeitä aina kun piti mennä viidakkoon.
Be coconut water my friend
Kun olimme kiertäneet rannan päästä päähän ja uineet meressä, päätimme mennä lepäilemään Robertin beach houselle. Kämppä, tai pikemminkin lukaali, sijaitsi parin kilometrin päässä rannalta, keskellä viidakkoa. Viidakon keskellä sain taas pelätä käärmeitä, mutta emme nähneet ainuttakaan villieläintä.
Torkkujen jälkeen kävimme vähän shoppailemassa tuliaisia ja sitten lähdimme takaisin São Pauloa kohti, toki Mäkkärin kautta (eka Mäkkireissu brasiliassa, oli hyvää ja terveellistä.)
Eli moro jäbät. Ei olla keritty päivittää blogia, ku ollaan oltu koko ajan liikkeessä. Arkena päivät on venyneet monesti yli puolen yön, eikä kämpillä tuu vietettyä paljoa aikaa. Päivisin ois aamutreenin ja lounaan välissä aikaa kirjoittaa päivityksiä, mutta on ollu niin kauniita päiviä, että ollaan oltu mielummin puistossa tms.
Tänään on ollu sadepäivä, niin nyt on pystyny kirjottamaan ja kahdeksas päivitys, arvokas kulttuuriteko, on tosiasia.
Käytiin ominpäin seikkailemassa kylillä yks päivä. Ajeltiin bussilla noin tunnin verran ristiin rastiin São Pauloa ja ihmeteltiin mihin jäätäis. Täällä on kaikki julkiset saman hintasia (3 realia) oli matka kuinka pitkä tahansa. (ja opiskelijalle puoleen hintaan tietty.) Löydettiin pian ittemme Koralin myyntipisteestä, ja sieltähän tarttui tavaraa huokeaan (bullsheet se mitään huokeaa ollut, mutta laadukasta!) hintaan. Illan päätteeksi kävimme syömässä vaatimattomasti paikallisessa croisantti-ravintolassa. Seuraavassa videomateriaalia illan tapahtumista:
Seuraavana päivänä mentiin sitten Bruninhon ja hänen tyttöystävän, Elainen kanssa syömään São Paulon parhaaseen pitsaravintolaan, Braziin. Paikallisilla on vahva uskomus, että São Paulo on maailman pitsapääkaupunki. Suhtauduin kovin skeptisesti tälläisiin väätteisiin (olenhan sentään Oulusta kotoisin), mutta aloin olla toiveikas, kun astuimme sisään Braziin. Jumalainen pitsan tuoksu täytti sieraimeni ja näin suuret, puulla lämmitettävät pitsauunit ruokasalin seinustalla. Meidät ohjattiin pöytään ja tilasimme neljä erilaista pitsaa, jotka jaoimme keskenämme.
Olis tehny mieli tilata viideskin pitsa, mutta arttu oli järjen äänenä ja rauhoitti tilanteen.
Pitsa oli kyllä hyvää, ehkä paras pitsaelämys tähän astisen elämäni aikana. Pitsat olivat jotain pannupitsan ja perinteisen italialaistyylisen pitsan väliltä, paikallisin täyttein ja juustoin höystettynä. Ens vuonna pitää lähtä varmaan Roomaan maistelemaan pitsoja, niin saadaan selvyys pitsakuninkuudesta.
Ruokapäivityksistä huolimatta ollaan myös treenattu paljon. Salilla tulee vietettyä pitkiä päiviä ja meillä piti oikeastaan vähän rauhottaa treenitahtia, ku alko mennä liian kovaa. Piti ottaa pari päivää lepoa ja käytiin biitsillä. (siitä tulee päivitys erikseen!) Parin päivän relaaminen auttoi ja nyt pystyy taas jumppaamaan kunnolla.
Aamuvirkut liikkeellä.
Ollaan aika paljon tutkiskeltu ja kateltu kaikkia mahollisia positioita läpi vähän pienemmällä porukalla varsinaisten treenien ulkopuolella. Tänään oli sellanen päivä myös. Katottiin vaihtoehtoja double under passin puolustamista ja siitä jatkotilanteita. Tilanteiden pilkkominen osiin tuntuu nyt helpommalta kun on 5 viikkoa hengittänyt ja elänyt jiu jitsua. Oikeastaan ymmärrys koko touhusta on ottanut ison harppauksen eteenpäin täälläolon aikana. Ei tarvi pyytää rahoja takaisin. Seuraavassa pätkässä ystävämme Bruninho kertoo terkut ja näyttää pari tekniikkaa suljetusta guardista. (tested ´n proven)
Loppuhuipennuksena näytän Ossin pyynnöstä olkapääjumpan lämmittelyrutiinin. Suosittelen kaikille jujiteiroksille olkapäiden huoltamista. Painojen nostelu voi olla pelastuksesi.
Ensi kerralla kuvaa ja videota rannalta ja viidakosta Camburin alueelta. Päästiin ekaa kertaa kosketuksiin luonnon kanssa ja kyllähän se vähän erilaiselta näytti kuin Ranualla. Mutta siitä lisää ensi kerralla, nyt täytyy lopetella ja mennä nukkumaan.
Tänään on ollut sateinen ja pilvinen sää. Pelistä johtuen, salilla oli ainoastaan aamutreenit jonka jälkeen kävimme syömässä terveellisesti (no burger!) läheisessä acai-baarissa.
Oon ollu vähän flunssassa, nii tein ryhtiliikkeen kasvisten syönnin suhteen. -Tuomas
Ruokailun jälkeen mentiin kämpille lepäileen ja mietittiin, et mihin mentäis kattoon peliä. Itteä väsytti niin koviin, mutta Artulla oli joku ihme vaihe päällä ja se halus käydä joogaamassa ennen peliä. Koska ulkona satoi, vaihdoimme perinteisen puistojoogan tavalliseksi sisätilajoogaksi. Artun pakottamana, kävelimme salille ja veettiin puoli tuntia joogaa. Joogaaminen tuntu hirveeltä, mutta lopussa kiitos seisoi. Pahimmat jumit aukes ja elämänlaatu parani. Me ollaan joogattu täällä keskimäärin kahdesti viikossa. Suosittelen kaikille, on edesauttanut ainakin minun harjoittelua ja terveenä pysymistä huomattavasti.
Salilla oli jumpalla myös Demian, joka valmistautuu tulevaan UFC otteluunsa Mike Pylea vastaan. Tänään Demianin tiimi hinkkas matalaa kahden jalan alasvientiä ja sisäänmenoa ulopuoleiseen yhden jalan alasvientiin. Mitään uutta en sinänsä tekniikoista löytänyt, ainoastaan pieniä vivahde-eroja tekniikan eri vaiheiden toteutuksissa. Toki nämä on kirjattu muistiin jo.
Joogan jälkeen mentiin takas kämpille. Koska ilma oli niin vaisu, niin päätimme katsoa pelin kotona...
...Ja Brassit otti kunnolla pataan Saksalta.
Vielä ennen peliä torvet törisivät ja pommit ja raketit paukkuivat pihalla. 4-0 Tilanteessa some alkoi täyttyä brasililaiskavereiden pettyneistä päivityksistä. (toki monet oli hauskojakin) Aika moni on kritisoinut kisojen järjestämistä täällä, oikeastaan melkein kaikki kenen kanssa olen jutellut kisoista. Ihmiset haluaisivat mielummin kouluja ja sairaaloita kuin megastadioneita. Nyt kun Brasilia on ulkona kisoista, myös kisahuumassa olleet ihmiset tuovat tätä sanomaa vahvemmin esille. En silti usko, et mitään hulinointia kadulla tapahtuu tappion vuoksi. Täällä asioita ei oteta niin vakavasti. Kerran olen nähnyt mököttävän brassin täällä (Bjj-kisoissa hävityn semifinaalin jälkeen. Tappiomielialaa kesti noin minuutti 26 sekuntia.) Ottelun päätyttyä, kuulen vielä muutaman yksittäisen pommin paukauksen ja torven törähdyksen. Kadut hiljenevät ja siirryn kirjoittamaan tätä tekstiä.
Toki ois ollu hienoa että Brassit ois mennyt aina päätyyn asti. Joukkue oli nuori, energinen ja sympaattinen. Lisäksi ois ollu hienoa nähdä kuinka sekasin nää täällä kuningas jalkapallosta olisivat menneet. No, nyt kävi näin. Ehkä sit ens kerralla. Artun kans oli jo alustavasti puhetta, et tullaan uudestaan sit kattoon kisoja kun ne täällä ens kerran pelataan.
Tämä ei ollut ainut jalkapallouutinen tästä postauksesta. Saimme viime lauataina kutsun pelaamaan jalkapalloa paikallisen höntsäporukan kanssa. Toki otimme tarjouksen kiitollisina vastaan, pitäähän Brasiliassa käydä palloa potkimassa, ainakin kerran elämässä. Porukka kenen vuorolle päästiin mukaan, on jauhanut futista ´82 kisoista lähtien. Joukkueen ukkelit oli noin 40-50 -vuotiaita, paksuja ja harvahiuksisia. Ainut ehto että päästiin pelaamaan oli se, että meidän piti opettaa ne kiroilemaan suomeksi.
Peli käytiin pienellä tekonurmella, ilman paitsioita ja kentällä oli 6 vs 6 + moket. Me alotettiin vaihdosta ja päästiin seuraamaan peliä. Ne vanhukset oli tosi ketteriä. Jalat kävi nopempaa kuin Aki Riihilahdella hänen parhaina päivinään. Aina ennen kuin pallosta piti luopua, piti heittää pikkukikkaa peliin. Kentällä vanhukset muuttuivat taas lapsiksi.
Toinen asia missä vanhukset muuttuivat lapisiksi oli käytös. Jokaisen tilanteen jälkeen huudeltiin joko joukkuekaverille tai vastustajalle (tai vaihtoaitioon), eikä ollut mitään kauniita sanoja. Kentällä meinasi tulla yksi tappelukin. Tappelu estyi, sillä valiin tuli molempien joukkueiden pelaajat. Tilanne raukesi siihen, kun toinen osapuoli pakkasi laukkunsa ja lähti kävelemään ulkoporttia kohti. Portille päästyään, jantteri kumminkin dramaattisesti kääntyi ja meni takaisin omalle pelipaikalleen. Peli jatkui normaalisti episodin jälkeen. Jälkeen päin kuultiin, että tilanne lähti siitä liikkeelle, kun joku oli puhunut toisen äidistä rumasti. Räkytys toki jatkui normaalisti tilanteen rauettua. "Hasta vitu" kuultiin illan aikana vielä moneen otteesen.
Eli meitä oli 3 joukkuetta ja yksi peli kesti 12 minuuttia. Voittava joukkue jäi aina kentälle. Tasapelin sattuessa, ensimmäisenä maalin tehnyt joukkue tuomittiin voittajaksi. Eka pelin jälkeen päästiin vihdoin kentälle - ja siellä pysyttiin! Voitettiin 5 peliä putkeen ja tehtiin huimia yksilösuorituksia. Keltanokka Arttu ylitti itsensä ja teki kaks häkkiä. Itse koin jalkapallollisen uudelleensyntymisen: Harhauttelin, syötin kantapäällä, ammuin kärkkärillä.. Mitä hullumpia tai leikkisimpiä juttuja yritin, sitä paremmin ne onnistuivat - ainakin melkein aina. Täällä vietetty aika todella muuttaa ihmistä!
Pelaaminen oli todella hauskaa ja tämä oli paras pallopelikokemus moneen vuoteen. Reissu oli myös antoisa kokemus kulttuuritarjonnaltaan. Pelin jälkeen kaikilla oli hyvä fiilis ja jengi meni klubitalolla juomaan kaljaa. Taas kerran meidät otettiin tosi hyvin vastaan ja meillä oli tosi tervetullut olo. Meitä pyydettiin uudestaankin pelaamaan. mutta voi olla että joudutaan hylkäämään tarjous. Mulla on vieläki jalat jumissa pelistä.
Muutoin elo täällä on sujunut hyvin. Ensimmäinen kuukausi takana ja paikat alkaa olla hellänä jiu jitsusta. Muutaman kerran on tullut todellinen kuukahtaminen, kun energiat ei vaan riitä. Molemmat oltiin vähän aikaa flunssassakin, sitä on täällä liikkeellä nyt (Tämähän selittyy sillä, että on täällä talvi, keskimäärin +25c päivälämpötila ;)) Nyt kumminkin homma vahvasti nousussa ja huomenna grindaaminen jatkuu.
Päätettiin postata muutama jiujitsuvideo viime viikoilta, niin näätte mimmonen meno täällä on. Hyvä meno, kuten kuvasta voi päätellä.
Arttu rullaa eräänä torstaipäivänä.
Ja toissa perjantailta kuvaa
Ja samalta päivältä lisää kuvaa, pinteessä.
Täällä on tapahtunu vaikka mitä muutakin siistiä, mutta aina ei kerkeä, muista tai jaksa kirjoittaa niistä. Lisäksi on tullut kyselyjä, että miten jujiteiroksen tai vapaaottelijan kannattaa huoltaa olkapäitä, että pysyy kondiksessa. Toki kerron, mutta vasta seuraavassa postauksessa. Siihen asti:
Ruokaähkyiset terveiset punkan pohjalta. Palautuminen käynnissä aamu- ja iltareenien välissä, joten hyvä aika kirjoitella kaloriaiheinen päivitys.
Seuraavaksi luvassa kuvapläjäys meidän ruoka(lähinnä kakku)tarjonnasta!
Ensipuraisu Brasilialaisiin banaaneihin paikan päällä oli melko suolainen yllätys. Siedätyshoito kuitenkin tuotti tulosta ja jo muutaman kerran jälkeen kokemus muuttui mieluisaksi.
Kotiintilattuna ruoka on täällä halpaa ja hyvää. Annokseen sisältyy yleensä lihaa, vähän kasviksia, riisiä ja tummia papuja. Näitä on tullut syötyä täällä melko usein, lähes joka päivä lounaaksi.
Acai on Brasiliassa kasvava superfoodmarja, josta tehdään ERITTÄIN herkullista jäätelön tapaista hyytelöä. Tätä on tullut vedettyä luvattomia määriä, myös siksi, että kuulemma jiujitsutaidot lähtevät uuteen nousee aina annoksen jälkeen.
At Alex Atala´s
Meidät on nyt tähän mennessä kolme kertaa kutsuttu syömään reenikaverimme, Alex Atalan ravintolaan. Ruoka on brasilialaista perinneruokaa Alexin reseptihöystöillä. Aivan loistavaa ruokaa, laadukasta ja maukasta.
Mansikkakakku n 4€. Ilme, priceless
Paljon lihaa. Täällä on aina paljon lihaa.
Guaranalimpparia
Weigh ´n Pay
Buffettiannos Vila Madalenassa. Paikka on pääasiassa täynnä baareja,
mutta Brunãon opastama löysimme myös ravintolan.
Sama mesta, round 2
Vähän majoa burgerin päälle.
Hyvää lihaa taaasen. Kuva Pedron ravintolasta.
Sian vatsaa, käytännössä pelkkää rasvaa. Oli pirun hyvää. Tämäkin kuva Pedron ravintolasta
Alla vasemmalla käytiin syömässä 2 burgeriannosta mieheen erään pitkän päivän päätteeksi.
Kakkua vaihteeksi. Triple chocolade cakke
Paljon tullu syötyä urheilijan perusravintoa, eli burgeria.
Ylhäällä oikealla taas yksi extrakierros buffetissa. Vasemmalla pitsa-yllätys. Ja oikealla Andersson aka Japonese. Tosi hyvä jätkä ja ymmärtää hyvän ruoan päälle. Tällä kertaa tarjoili meille mukavan seuran lisäksiburgeria.
Kakkua!! Tosi hyviä kakkuja täällä. Artulla on vaahtokarkki-suklaakakku ja Tuomaksella kananmunan keltuaisesta ja sokerista tehtyä kakkua, jossa oli myös pähkinää ja jotain hyvää päällä.
Lopuksi vielä lyhytelokuva sushinsyönnistä. Kiitokset Patchezille suosittelusta, ehdottomasti käymisen arvoinen paikka.
Tässä vähän ruokakuvia reissusta. Harmi ettei me tiedetä kaikkien ruokien nimiä. Ollaan yleensä niin nälkäisiä ku päästään syömään, ettei muisteta kysyä nimiä. Ens viikolla mennään syömään paljon kehuttua ruokaa, joka saa miehen kyyneliin: Brasilialaista BBQ-ruokaa.
Tässä päivityksessä pohdin näkemyksiäni siitä, miten Jiujitsu muuttuu, kun paikkakunta vaihtuu. En nyt puhu Oulu - Lahti vaihdoksesta, vaikka pieniä eroja siitäkin jo löytyy. Lämpimät terveiset ukkeleille (tarkoittaa myös naispuolisia) molempiin kyliin!
Jo ensimmäisissä treeneissä huomasin, kuinka tärkeitä ensimmäiset gripit ovat. Tottakai olen tiennyt sen jo pitkään, että omat otteet on tärkeät, mutta täällä se korostuu. Näiden prässääminen ja puolenvaihdot on todella teknisiä. Ei nää yhtään vahvempia ole, päin vastoin, (paitsi Claudio, kts edellinen postaus) mutta lantio smäshätään heti jos annetaan siihen pienintäkään mahdollisuutta. Siitä jatkumo on yleensä armoton crossfeissaus ja hetken kuluttua möllötellään alla sivuhallinnassa.
Kuva ei liity teema-aiheeseen mitenkään. Laitoin sen siksi, koska paineista ei ollut kuvia ja onhan tämä nätti näkymä.
Rollit alkavat täällä vauhdikkaammin kuin Suomessa, ja liike on hyvin dynaamista. Näin ollen, otteiden hakeminen on hyvin paljon erilaista kuin Suomessa. Mutta sitten kun otteet saa kiinni, niin olo tuntuu vahvalta, ja usein pääsee toteuttamaan omia temppuja. Se on kans täällä jännä huomata, että noin 90% ei suostu vetäämään guardiin. Jos halutaan päälle, niin pitää viedä ukko nurin tai sweepata se. Täällä on ainoastaan muutama "Guardeiro", eli guardin pelaaja.
Arttu, Léo (yksi harvoista ahnaista selänhakijoista) ja mie.
Toinen huomionarvoinen seikka on se, että täällä ei haeta kovin ahnaasti selkää. (Terveiset Lahteen!) Mielummin pidetään armoton pressure ja haetaan sivuhallintaa, mounttia tai lopetuksia. Mustat vyöt hakee rannareita ja ihmeellisiä käsilukkoja melkein mistä positiosta tahansa. Muutenkin tekniikkavalikoima on todella laaja, eikä nää pelaa täällä mitään tiettyä guardia välttämättä. Yhden rollin aikana saatetaan käydä esim half,- spider,- x,- ja butterfly guardissa.
Me ollaan oikeestaan treenattu ainoastaan kisaryhmän treeneissä ja siihen päälle muutamissa myöhäisillan treeneissä. Sparrattua tulee tosi paljon, joka aamu vähintään 4x8 min ja illala on käydään sit drillaustreeneissä tai 18:30 treeneissä. Niissäkin painitaan yleensä vähintään 40 minuuttia. Ens viikolla aateltiin käydä testaamassa vaparitreenejä ja nogitreenejä. Viikolla tulee treenattua 1-4 kertaa päivässä, ja viikonloppuna kerran päivässä. Sunnuntait ollaan tähän mennessä lepäilty ja joogailtu.
Maustekierrokseksi tarjoilemme tekniikkakornerisssa pari nättiä lopetusta. Tällä kertaa vieraana Demian Maia blackbelt Tonyão.
Ens kerralla tulee luultavasti iso ruokapäivitys Artun tarjoamana! Ollaan syöty hyvin ja käyttäydytty hyvin. Kaikki on hyvin.
Tässä kauan sitten luvattu treenipäivitys vihdoin silmienne iloksi. Treenaaminen on täällä aika erilaista kuin Suomessa. Alkulämmittelyjä ei juuri tehdä, ainoastaan pyöritellään vähän paikkoja, ja sitten on yleensä 4 minuuttia aikaa ottaa omat lämmöt. Sitten yleensä aletaan sparraamaan tai katsotaan tekniikkaa tai drillataan.
Tilattua perusbrassiruokaa.
Sparreissa on yleensä aina jokin erityispiirre. Joskus pitää tehdä punnerruksia jos joutuu taputtamaan, joskus painitaan 10 minuutin eriä joissa "voittajat" etsivät uuden parin "voittajien" joukosta ja "häviäjät" "häviäjien joukosta. Joskus painitaan vain positiosta jne. Viime torstain Demianin treenien tekniikkaosiossa keskityttiin hallitsemaan mounttia ja sivuhallintaa. Kun alettiin sparraamaan, mountissa ja sivuhallinnassa päällä oleva piti omaa ja kaverin vyötä molemmissa käsissä. Tämä tehtiin sen vuoksi, ettei päällä oleva voinut ottaa puvusta grippejä, vaan joutui käyttämään painopistettään tilanteen hallitsemiseksi (vyöt eivät siis olleet enää lantiolla kiinni, vaan nippuna käsissä.) Oli hyvät treenit!
Kisaryhmä treenaa aamulla klo 10. Me ollaan Artun kanssa käyty kaikki nää treenit jo ollaan kyllä tykätty niistä. Aluksi kyyti oli kylmää, eikä happi meinannut kulkea. Täällä ilma on pikkasen raskaampaa kuin Suomessa, aluksi treeneissä tuntui siltä kuin olisi hukkunut. Tähän kumminkin tottui noin kolmessa päivässä. Eli nää aamun treenit on yleensä kovatemposet ja raskaat. Niitten jälkeen yleensä huolletaan vähän ja sit syödään jotain. Joskus tilataan ruoka noin parilla eurolla ja mennään kämpille syömään, joskus mennään ravintolaan (lähistöltä löytyy hyviä paikkoja).
Paljon kaikkee. Ruoka on täällä parempaa ku Suomessa.
Ruokailun jälkeen mennään lepäileen kämpille tai puistoon, tai sit mä teen harjoittelua koululle. Kehonhuoltoon tulee panostettua täällä paljon. Joogaa tehdään pari kertaa viikossa ja venyttelyä tulee joka päivä noin tunti. Tän lisäksi tehdään yks tai kaks voima/kondistreeniä viikkoon, et olkapäät ja testotasot pysyy kunnossa. Tällä viikolla jitsu treenejä tuli mulla 10 ja Artulla 11. Huomenna käyn juoksemassa tunnin ja joogaan, loppupäivä lepoa.
Viikolla mennään iltatreeneihin joko kuudelta tai puol kahdeksalta, joskus jopa yhdeksältä. Täällä näitä treenejä riittää. Iltatreenit on usein vähän kevyemmät, paitsi keskiviikkoisin. Keskiviikkoisin sparrataan kovaa koko päivä. Ja lauantaisin samoiten. Tänä lauantaina oli siistit treenit: ne oli järkänny kisat ja kaaviot treenaajien kesken. Oli ihan huippua vetää täysillä, ku Motta ja Bruno toimi tuomareina ja vastaan sattu sellasia tyyppejä kenen kanssa en ollu aiemmin treenannu. Porukka huusi ja kannusti toisiaan. Tarkoituksena oli simuloida ottelutilannetta ja psyykata treenaajista kaikki irti. Näytti toimivan hyvin, mm yks sinivöinen vei mustaavyötä. Kovasta keskinäisestä kilpailusta huolimatta, egoilua ei ole aistittavissa, kaikki auttavat toisiaan.
Claudio Godoy, Arttu, Douglas ja mie. Sen sanon että tuo Claudio on melko vaffa äeä.
Tänään käytiin lauantai-illan kunniaksi painimassa vielä ekstratreenit Léon kanssa. Otettiin tosi kevyesti. Drillattiin tekniikkaa ja painittiin lopuksi muutama kakkonen spesifiä treeniä ja pari kakkosta vapaata sparria. Léo on siis meidän kämppis ja Rafin velipuoli. Kaikin puolin huipputyyppi. Pari viikkoa sitten kun ekan kerran tavattiin, se ei puhunut englantia kuin yes ja no. Nyt pystytään puhumaan jo hyvin englantia, puhumalla oppii. Léo on myös meidän portugalin opettaja, kirosanat ja ruokasanasto alkaa olemaan aika hyvin hallussa. Léo opettaa Demianin salilla ja on ollut purppuravyönä reippaat pari vuotta. Léon tyyli on tosi jännä: samaan aikaa vahva, mutta liikkuva. Teknisesti kaveri on tosi hyvä, eikä heikkouksia ainakaan tähän mennessä ole löytynyt. Tässä Léolta muutama tekniikka ja terveiset Suomeen.
Ens kerralla kerron enemmän fiiliksiä ja mitä eroja olen huomannut treenaamisessa Suomen ja Brasilian välillä. Nyt on kello jo nii paljon, et meen nukkumaan.
Parasta täällä on kyllä ollut ihmiset. Tosi ystävällisiä, auttavaisia, hyväsydämmisiä ja ekstroverttejä.
Mihin tahansa ollaan menty, niin vastaanotto on ollut todella lämmin. Kavereita saa todella nopeasti ja myös tuntemattomat pyrkii auttamaan, vaikka kielimuuri olisi kuinka korkea. Tavalla tai toisella ihmiset auttavat siten, että asiat järjestyvät. Hieno maa.
Toiseksi parasta on ollut ruoka tai jiujitsu.
Vapaapäivän kunniaksi, käytiin sunnuntaina seikkailemassa omin päin Largo da Batatassa, block partyissä. Niitten ois pitäny olla Vila Madalenassa, mutta asiat hoidettiin maan tavalla, ja paikka vaihtui päivää ennen tapahtuman alkua. Tapahtuma alkoi joskus klo 14, mutta mentiin sinne vasta klo 18. Alettiin saapua mestoille. Ihmisiä pörräsi ympäriinsä, autoja vilisi viereisellä tiellä ja meteli yltyi mitä lähemmäs konserttia pääsimme.
Bändi soitti kovempaa kuin motörhead, ja jossain vaiheessa livemusiikki vaihtui paikalliseen tanssimusiikkiin. Paikalliset oli kovin kiinnostuneita meistä, ja tuon tuosta vastaantulijat osoittelivat sormella ja huutelivat "grin- goo." Paikalliset näytti meille joitain tansseja mm Funkya. Tapahtuma loppui jo klo 20, jonka jälkeen käytiin syömässä ja ajeltiin taksilla takas kämpille. Hauskaa oli ja ihmiset ei örveltäny, vaikka vähän kännissä olivatkin.
Juhlissa käyminen ei tietenkään vaikuttanut maanantain treenikuviohin millään tavalla! Aamusparrit oli taas kovvaa kammaa. Arttu treenas kolmesti ja ite kahesti. Loukkasin varvasta toisissa treeneissä ja pidin sit jääpussia jalalla ja venyttelin samalla kun Arttu paahto menemään. Huoltoa tulee tehtyä täällä paljon, melkein joka päivä tunnin verran. Tällä kertaakaan en paljoa kirjottele treeneistä. Ois niin paljon kerrottavaa, että ei vaan pysty. Ei pysty.
Reenit, apteekki, kookosvesi, selfie
Sen sijaan kerron kuinka käytiin tiistaina kattoon kylillä Brasilia x Meksiko. Jumalauta siellä oli väkeä. en osaa yhtään kertoa paljonko porukkaa oli, mutta kyllä sitä riitti, ehkä viis sataa tuhatta, miljoona.. En tiiä. Não sei. Monta katua, satoja metrejä ihmismerta. Eteneminen Vila Madalenan kaduilla tapahtui virran mukana, hitaasti, sykähdyksittäin. Kaduille oli pystytetty pari screeniä, mistä pystyi seuraamaan peliä. (ainakin jos on niin pitkä kuin minä) Kaupustelijat möivät hot doggeja ja kaljaa teittein varsilla ja myös keskellä ihmismerta. Kaikkein hulluinta oli se, että tiedettiin että siellä on paljon ihmisiä, ei vaan osattu odottaa yhtään sitä, et kuinka paljon siellä sitä oli. Myös paikalliset sano että: "this is crazy!"
Illalla koitetaan saada jiujitsupäivitus blogiin. Sitähän täällä pääasiassa tehdään. Tuntuu vaan hankalalta päivittää jiujitsu-aihetta, koska tavallaan koko ajan elää sitä muutosta ja kehitystä. Informaatiota tulee koko ajan, ei oikein tiedä mistä alottaa ja mitä kertoa. Tosi paljon tulee kelailtua juttuja itekseen ja Artun kanssa. Oikeestaan joka treenin jälkeen jäädään salille tunniksi tai pariksi pyörimään ja jauhaan shaissea. Shaissea jauhetaan myös portugaliksi paikallisten monstrojen kanssa. niiltä tulee hyviä vinkkejä ja ovat valmiina auttamaan jos niiltä kystyy. Léo lupas näyttää muutaman tekniikan blogin seuraajille. Itseasiassa se lupas näyttää jo 4 päivää sitten, mutta maassa maan tavalla.
